Hei vaan taas!
Uskokaa tai älkää, yritin etsiä tänne jotakin julkaisukelpoista tekstiä, jonka olisin kirjoittanut aiemmin, mutta en tietenkään löytänyt. Musiikki vei siis taas voiton, kuten usein nykyisin. Musiikista on tullut minulle samanlaista kuin aamukahvista, sitä on pakko saada tai muuten...
Mutta asiaan. "Valot pimeyksien reunoilla" on Apulannan vuonna 2015 julkaisema kappale. Ja kyllä, viime aikoina blogissani on esiintynyt poikkeuksellisen paljon viittauksia Apulannan kappaleisiin. Pakko myöntää, että minusta on tullut jonkinlainen fani. Kyseessä on hieno kappale, ei bändin paras, mutta itse kuuntelen sitä tällä hetkellä eniten. Siinä on kuitenkin hienot sanoitukset: "Meistä jokainen, on polku jonnekin, mutta viisaus on siinä, ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois". Mielestäni tässä puhutaan siitä, että pitää ajatella kriittisesti sitä, mikä itseä johdattaa. Oli kyseessä sitten kaverit, vanhemmat tai muut ihmiset. Tarkoitus on kuitenkin mennä itse, päättää itse ja elää itse. Toisin sanoen, se on viisautta, että ymmärtää itse ajatella ja toimia niin, että omista haveista voisi joskus tulla totta. Menipäs filosofiseksi... Toivottavasti joku ymmärtää. Joka tapauksessa koen tuon kappaleen jotenkin henkilökohtaiseksi. (Huomaa, ettei oikein runosuoni syki ja aiheita pitää keksiä väkisin.)
Sanoin, että Valot pimeyksien reunoilla ei ole mielestäni Apulannan paras kappale. Suosikkini taitaa löytyä vanhemmasta tuotannosta, se on kappale nimeltä "Ilona". Kappaleesta on tehty päivitetty versio vuonna 2014, mutta alkuperäinen versio on julkaistu jo vuonna 95. En tosin osaa sanoa, kumpi on parempi, sillä molemmat ovat koskettavia. Jos ette tiedä, menkää ja kuunnelkaa. Tässä on avaimet: Apulanta: Ilona Kyseessä on siis se vanhempi versio. Minulla ei taida tänään olla enempää asiaa, joten taidan nyt hiljentyä taas hetkeksi. Saatan vaikka keksiä jotakin. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti