Moi,
En ole kuollut, vaikka en ole tätä päivittänytkään pitkiin aikoihin. Tässä on ollut vähän kaikenlaista...sellaista ihan pientä etten sanoisi. Töitä, pääsykokeet, muutto ja uusi koulu sekä uusi asuinpaikka. Riittänee selitykseksi, miksi en ole blogia päivittänyt.
Niin, hain tosiaan opiskelemaan restonomiksi Kaakkois-Suomen ammattukorkeakouluun ja täällä sitä nyt ollaan. Omassa kämpässä tällä hetkellä tätä tekstiä kirjoitan. Aika hienoa. Opiskelupaikka siis napsahti kohdalle ja koulu alkoi vuoden alussa. Omillani olen nyt sitten asunut jo kaksi viikkoa. Nopeasti on aika mennyt, vaikka koulu ei ole vielä ihan kunnolla päässyt alkuun. Ei ole ainakaan vielä lyöty eteen sellaista tappavaa kasaa tehtäviä... Mutta kuka tietää, kyllä se aika vielä tulee. On nyt nautittava vapaudesta.
Kouluakin on seuraavan kerran vasta reilun viikon päästä. Perjantaina suunnataan nokat kohti Helsinkiä ja käydään pyörähtämässä matkamessuilla: bussimatka 6tuntia, messuilla ollaan 4tuntia... Mutta eihän siinä mitään, bussimatkat on mukavia. Sitten ensi viikolla mennään töihin, vielä en tiedä mitä tulen viikon aikana tekemään, mutta se selvinnee maanantaina. Vielä ei ole alkanut kyllästyttää, kun on ollut niin vaihtelevaa ohjelmaa koulussa. Ihan hyvä, varmaan sitä ihan perinteistä opiskeluakin ehtii olla ihan tarpeeksi tässä koulutuksen aikana.
Hyvin olen viihtynyt täällä uudessa kodissa ja kaupungissa. Vielä on vähän hukassa missä täällä mitäkin on, mutta tärkeimmät löytyy jo. Niin ja baarit, ne on hallussa, vaikka en sellaisia harrastakaan. Seura tekee ilmeisesti kaltaisekseen, mutta ei se mitään, kunhan ei laita omia aivojaan narikkaan.
Toki olen jo ehtinyt käydä kotonakin koulun alun jälkeen. On alkanut jo tuntua kodilta, vaikka ei tähän vielä ihan täysin ole tottunut. Viikonlopun jälkeen on kuitenkin mukava palata tänne, jostain sekin kai kertoo... Voin kuitenkin sanoa, että on vapauttavaa asua omillaan. Perheen luona asuessa oli aina omat juttunsa ja konfliktinsa, varsinkin kun menee siellä viikonloppuna käymään. Nyt saa päättää itse, vaikka toki vapaudesta seuraa myös vastuuta. Vielä ei ole alkanut vastuu liikaa painaa, joten eiköhän tämä tästä. Toki aluksi mietitytti muuttaa, ei siksi että en olisi uskonut pärjääväni, vaan siksi, miten muut sen asian ottavat. Toistaiseksi ei ole ollut ongelmaa tai ainakaan kukaan ei ole tullut asiaa ihmettelemään.
Nyt menen kuitenkin nauttimaan opiskelijaelämästä, jatkakaa te elämäänne kuka missäkin. (Jos tätä nyt kukaan lukee, mutta silti)
Ps: Violetti on väreistä kaunein :D
