Hyvää juhannusta!

Hyvää keskikesän juhlaa kaikille!
       Allekirjoittanut aloitti juhannuksen vieton jo tiistaina ja lähti risteilylle. Oli kyllä ikimuistoinen reissu, vaikka nenässä leijaili jatkuvasti erilaisten puhdistusaineiden haju. Tämä johtui tietysti kamppailusta norovirusta vastaan, muttei siitä sen enempää. Ei kyseistä asiaa tullut hirveästi ajateltua reissun aikana, kun oli parempaakin tekemistä. Nyt on kuitenkin kotiuduttu reissusta ja univelat maksettu.
       Kohta alkaa heinäkuu ja kesätyöt. Vihdoin jotain "oikeaa" tekemistä. Jos ei muuta niin ainakin jonkinlaista säännöllisyyttä elämään. Ja tietysti rahaa ja työkokemusta.
       Juhannuksen kunniaksi kävin katsomassa kokkoa. Olisin voinut jättää kokon kyllä väliin, mutta tulipahan käytyä. Toki tänä vuonna ei satanut eikä ollut edes kylmä, joten ulkona seisoskeleminen ei haitannut. Tämä juhannus olikin siten lähes historiallinen: ei satanut melkein yhtään, ei edes räntää. Oli tämä päivä toki ihan mukava muutenkin kuin vain säiden puolesta. Ruuassa ei myöskään ollut valittamista.
       Asiasta kymmenenteen: Ensi viikolla pitäisi vihdoin tulla yhteishaun tulokset. Sitten selviää, minne elämä vie tässä seuraavan vuoden aikana vai viekö minnekään. Varmuutta ei ole, mutta kyllä se sitten selviää ajan kanssa. Eikä maailma siihen kaadu, jos opiskelupaikkaa ei saakaan. Pitää vaan osata käyttää mahdollinen välivuosi hyvin. Töitä olisi sitten alettava etsimään, mutta tosiaan, tämä vasta sitten kun tulokset tulee. Opiskelupaikan saaminen se vasta aiheuttaakin järjestelyitä, mutta niistä en jaksa nyt stressata. Pakko on myöntää, että jännittää muuttaa pois kotoa, vaikka se ei vielä varmaa olekaan. Toki se jossain vaiheessa tulee eteen, mutta silti. Olisihan se hienoa aloittaa ihan oma elämä. Mutta ainakin toistaiseksi oma elämä jatkuu nykyisessä osoitteessa.
       Nyt en enää yhtään tiedä, mikä tämän tekstin pointti oli vai oliko sitä, joten parasta lopettaa tältä kerralta. Hyvää juhannuksen jatkoa kaikille.

Kesäyön valossa

Vielä on öisin valoisaa. Juhannuksesta eteenpäin alkaakin sitten pimentyä. Ja jos joku nyt alkaa ajatella, että olen hullu mainitessani tämän asian, voin sanoa, että ollaan Suomessa. Maassa, jossa on suurin osa vuodesta on pimeää ja kylmää, voi kai kerran vuodessa sanoa, että ei olekaan pimeää. Sitä nyt kuitenkin riittää taas pitkät tovit ympäri vuoden.

       Kesäyön valo on erityistä. On pimeää ollakseen päivä, mutta valoisaa ollakseen yö. Kuulostaapa runolliselta. Pitää myös muistaa käydä nukkumaan ennen kuin tulee liian valoisaa eli siinä ennen kolmea. Muuten voi olla vaikeaa nukahtaa, ainakin jos ei omista verhoja, jotka saa ikkunan eteen. Toisaalta kesällä yhden yön valvominen ei tunnu yhtä  raskaalta kuin talvella. Ehkä ei vain tarvitse unta yhtä paljon kesällä kuin talvella, jolloin tuntuu välillä, että olisi hyvä käydä talviunille. Mutta nyt ei jaksa välittää talvesta, eikä vissiin kielioppisäännöistäkään. Yleensä kyllä yritän, mutta nyt ei jaksa, vaikka tiedän sen olevan väärin monien mielestä ja myös väärin tekstiä kohtaan. 

       Seuraavaksi ajattelin kertoa tähänastisesta kesälomasta, vaikka siinä ei olekaan mitään erityistä kerrottavaa. Kakkua tulee tänä kesänä kuitenkin syötyä ennätysmäärä, eli kyllä tämä loma tästä iloksi muuttuu vielä. Kahdet vähän isommat ja yhdet vähän pienemmät juhlat ovat nimittäin tässä alkukesästä parin viikon välein. Eli jos ei muuta, niin ainakaan juhlavaatteet ei pölyty kaapissa. Huomenna ajattelin myös tehdä jotain, suunnittelin lähteväni pyöräilemään. En tiedä vielä minne, mutta spontaanisti tehdyt päätökset ovat joskus niitä parhaita, vaikka eivät aina toteutuskelpoisia. Pitänee ottaa eväät mukaan, jotta selviää. Kunto kun ei ole vielä tässä vaiheessa kesää sieltä parhaasta päästä. Mutta kuten aiemmin jo sanoin: Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu. Onneksi on kuitenkin kesätyöt, jotka alkaa heinäkuussa. On edes jotain järkevää tekemistä. Uskokaa tai älkää, blogin kirjoittaminen keskellä yötä ei ehkä ole kaikkein järkevintä, mutta ainakin kivaa. 

Hyvää kesänjatkoa kaikille!

Lopuksi vielä kappale, johon on saatu mielestäni hyvin tallennettua kesäyön tunnelmaa.

Pariisin kevät: Kesäyö

Me seisotaan hattu kourassa maailman reunalla

...Ja lauantaina oli vihdoin aika laittaa se hattu päähän. Lukio on nyt lusittu ja elämä edessä. Näin minulle monet sanoivat valmitujaispäivänä. Onhan se totta, mutta ei siellä lukiossa nyt niin kamalaa ollut, että ryntäisin sieltä pelkkää riemua kiljuen ulos.
       On outoa, miten tajusin vasta äskettäin, että koulu todella loppui. Vaikka virallista koulua ei olekaan ollut enää pitkiin aikoihin, tuntuu silti omituiselta. Aina on ollut selkeä suunta siitä, mihin menee. Alakoulusta yläkouluun ja sieltä lukioon, mutta nyt suunta ei ole enää yhtä selkeä. Toivottavasti uusi suunta nyt kuitenkin löytyy tässä kesän aikana.
       Olen kuitenkin iloinen valmistumisen johdosta, mutta on myös ristiriitaisia tunteita, kuten varmasti monella muullakin. Tosin, ei ole kyllä ensimmäinen kerta elämässä eikä varmastikaan viimeinen.
Minulla piti olla enemmänkin asiaa tänne, mutta jotenkin tuntuu hankalalta kirjoittaa mitään. Eikä tämä hankaluus johdu liian rankasta juhlimisesta, lauantain univelat on jo maksettu. Ajatuksia on vain joskus vaikea muotoilla sanoiksi.
      Haluan kuitenkin vielä kerran onnitella kaikkia valmistuneita!