Moi kanssaeläjät,
Viime viikkoina olen miettinyt elämääni, siis lähinnä tulevaa. Olen pyöritellyt ajatuksia omassa päässäni ja ajattelin vihoviimein avata sanaista arkkuani myös tänne blogin puolelle. Alkaa nimittäin tuntua siltä, että ajatukset olisi hyvä saada ulos päästä myös näin kirjallisessa muodossa. Tällä hetkellä olen siis työttömänä, mikä on mielestäni täyttä paskaa. Siis oikeasti, vihaan sitä, että ei ole mitään "oikeaa" tekemistä. Aluksi tämä oli ihan ok, mutta nyt kun aikaa on vähän kulunut, alkaa ottaa päähän. Omaa syytänihän tämä tietysti osittain on, mutta toisaalta, en voi tämän kaupungin surkealle työtilanteelle mitään. Olen hakenut töitä, mutta laihoin tuloksin. Siksi olenkin alkanut miettiä, että opiskelupaikka ei olisi yhtään huono juttu. Vielä parempi olisi, jos opiskelut voisi aloittaa mahdollisimman pian eli siis tammikuussa.
Olen miettinyt sekä restonomi- että tradenomikoulutuksia. Näistä ensimmäinen tarkoittaisi kotoa muuttamista, sillä tässä kotikaupungissani ei ole mahdollista opiskella kyseistä alaa. Tradenomikoulutus on täällä tarjolla monimuoto-opiskeluna, mikä tarkoittaisi muutamaa koulupäivää kuukaudessa. En oikein lämpene ajatukselle, joten vaihtoehdoksi taitaa jäädä restonomiopinnot. Matkailu-ja ravintola-ala on kuitenkin se, mikä minua on kiinnostanut jo aiemmin. Kyseinen ala on kuitenkin monipuolinen eli vaihtoehtoja riittää. Voi erikoistua esimerkiksi matkailuun tai ruuanlaittoon.
Restonomiopintojen takia minun ei onneksi tarvitsisi lähteä kokonaan toiselle puolelle Suomea, mikä olisi kamalaa. Välimatkaksi nykyiseen asuinpaikkaani tulisi vain vähän reilu 100km, mikä on olematon matka verrattuna matkaan Joensuuhun, johon olin aiemmin lähdössä. Sieltä ei olisikaan reissattu joka viikko käymään kotona :D Sen näkee sitten, mitä tapahtuu, mutta jos haen restonomiksi, niin varmasti tulen käymään kotona melko usein. Junat ja bussit kuitenkin kulkee.
Pakko se on kuitenkin joskus kotoa pois muuttaa ja olen sitä kyllä miettinyt viime aikoina enemmän ja vähemmän tosissani. Olisi omaa tilaa ja vastaisi itse omista asioistaan, aikuistuisi ihan kunnolla. Kyllä vielä tulee sekin päivä, jolloin olisin valmis muuttamaan takaisin kotiin helpomman elämän toivossa, mutta nyt ei tunnu siltä. Ehkä joskus kolmekymppisenä sitten.
Sitten vielä lopuksi, täysin asiaankuulumattomana lisänä haluan muistuttaa kaikkia, että Teit meistä kauniin-elokuva tuli ensi-iltaan tällä viikolla. Se kertoo siis lempibändini Apulannan alkutaipaleesta. Vielä en ole elokuvaa nähnyt, mutta huomenna tulee muutos tähän asiaan. Onhan sitä jo odotettu melkein vuoden verran.
Mutta nyt olen puhunut ja haluan jättää teidät odottamaan seuraavaa avautumistani. No ei, ei sitä kannata odottaa, en tiedä milloin tulee taas kirjoiteltua mitään. Lupaan vain sen verran, että aion jatkaa blogin pitämistä.
