Otsikko on kappaleesta "Suuret setelit". Se nyt sattui tulemaan päähäni jostakin. Hyvää vaihtelua siihen, mikä minulla on soinut päässä jo usean päivän ajan. Kyseessä on Apulannan laulu "Teit meistä kauniin".
Tekstin tarkoitus ei ollut kuitenkaan esitellä korvamatokokoelmaa. Se oli kertoa suhteestani musiikkiin. Sillä missä tahansa kuljen, laulu soi. Pitää toki varmistaa, että kukaan ei ole kuuloetäisyydellä. Yksinäiset automatkat ovat tämän takia parhautta. Peltilaatikon ulkopuolelle ei varmastikaan kuulu minkäänlaisia ääniä varsinkaan liikkuvasta autosta.
Musiikki on siis lähes koko ajan läsnä elämässäni jollain tavalla. Siksi onkin outoa, että en ole koskaan itse varsinaisesti harrastanut musiikkia. Kiinnostusta kyllä olisi. Haluaisin oppia soittamaan jotakin. Vaikka pianoa. Olen pimputtanut kyllästymiseen asti sellaista pienille lapsille tarkoitettua kosketinsoitinta. Olenkin miettinyt, että voisin hankkia jonkun halvan soittimen ja alkaa harjoittelemaan. Pitäisi alkaa kyllä ihan alkeista, mutta sentti on miljoonan alku. Ei minusta mitään Beethovenia tule, mutta olisipa ainakin harrastus.
Sellaista taas tällä erää. Toivottavasti joku muukin tunnustaa laulavansa yksin ollessaan. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti