Rockmusiikkia ja kapinahenkeä

Rockmusiikki syntyi 1980-luvulla kapinoivaa nuorisoa varten. Tarkoituksena oli tarjota musiikkia myös nuorisolle, sillä aiemmin ei ollut erityisesti nuorisolle suunnattua musiikkia. Koska nuorisolla on usein tarve kapinoida, eli vastustaa valtavirtaa tai ainakin kokeilla rajojaan ja niiden pitävyyttä, rockmusiikista tuli monille tärkeä väline kapinointiin. Sen lisäksi rockmusiikki on itsessään kapinallista: rumpuineen ja kitaroineen se rikkoi aiemmin vallinnutta käsitystä musiikista.
Musiikin, aivan kuin muidenkin taiteenlajien, tarkoitus on vaikuttaa. Kun rockmusiikki syntyi, se vaikutti erityisesti nuorisoon. Se tarjosi kapinallisuudellaan nuorille väylän purkaa tunteitaan. Nykyisin rockmusiikki ei ole kuitenkaan vain nuorten musiikkia vaan sitä kuuntelevat kaikenikäiset ihmiset. Kun kuuntelee musiikkia, jossa otetaan kantaa tärkeisiin asioihin ja ilmiöihin, tulee tunne, että ei ole yksin vastustamassa valtavirtaa. Erityisesti nuorille on tärkeää kuulua johonkin ja saman musiikin kuuntelu luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vielä kun löytyy hieman kapinahenkeä, niin ryhmä hitsautuu tiiviiksi yhteisöksi. Nykyajan ilmiönä on ollut jo jonkin aikaa genrerajojen ylittyminen. Enää ei siis välttämättä synny kaveriporukoita, jotka kuuntelisivat tiukasti vain yhtä musiikin genreä. Silti nykyäänkin ihmisten aatteet ja mielipiteet vaikuttavat siihen, millaista musiikkia kuunnellaan. Esimerkiksi rock ja erityisesti sen alalaji punk ovat suosittuja anarkistien keskuudessa. Tämä taas johtuu musiikkityylistä ja sanoituksista. On helppo pitää sellaisesta, jonka kanssa on samaa mieltä. Vaikutus näkyy selvästi nuorten keskuudessa: kun vanhemmat rajoittavat, musiikki tarjoaa vaihtoehtoja. Erityisesti rockmusiikin kapinalliset lyriikat ja voimakas musiikki saattavat tarjota vertaistukea vanhempiensa kanssa eri mieltä olevalle nuorelle.

Rockmusiikki ja kapinallisuus ovat aina kulkeneet enemmän tai vähemmän käsi kädessä. Nykypäivänä varsinainen rockmusiikki on kuitenkin menettänyt kapinallisuuttaan, mutta sen eri alalajit ovat edelleen hyvinkin kapinahenkisiä. Esimerkkeinä voidaan mainita punk ja heavy metal-musiikki. Myös Suomen euroviisuedustaja vuonna 2015 oli punk-bändi nimeltään Pertti Kurikan nimipäivät. Edustuskappaleessa ”Aina mun pitää” otetaan kantaa kehitysvammaisten asemaan ja kohteluun Suomessa. Tämä myös todistaa sen, että kapinallinen musiikki ei ole vain nuorten musiikkia. Nuorten keskuudessa on kuitenkin nähtävissä monia eri tapoja kapinoida. Nämä tavat ovat saaneet usein alkunsa musiikista, joko itse artistilta tai sanoituksista. Kapinointi näkyy esimerkiksi pukeutumisessa, kampauksissa, meikkaamisessa ja elämänasenteissa sekä arvoissa. Kaikki eivät tietenkään jäljittele rockmuusikoiden tyyliä, mutta ilmiö on havaittavissa ainakin nuorten keskuudessa. Tyyliä muuttamalla halutaan ensinnäkin kertoa muille, millaista musiikkia kuuntelee, ja toisekseen vahvistaa omaa kapinahenkeä. Usein rockmusiikkiin liittyvä tyyli poikkeaa valtavirran tyylistä, joten pukeutumisella saadaan myös huomiota. Esimerkkejä tällaisesta tyylistä ovat pukeutuminen mustiin vaatteisiin, irokeesit ja vaikkapa lävistykset. Voidaan siis todeta, että rockmusiikissa kapinallista ovat paitsi sanoitukset, myös rockmusiikkiin liittyvät ilmiöt. Kuitenkin kaikki tämä perustuu rocklyriikoiden kapinallisuuteen
Kapinallisuudella pyritään vaikuttamaan asioihin ja muuttamaan niitä. Mutta onko kapinallisella rockmusiikilla kuitenkaan todellista vaikutusta asioihin? Vastaus on ei, jos asiaa pohditaan yhteiskunnan näkökulmasta. Jos sen sijaan ajatellaan asiaa nuoren kannalta, vaikutusta kyllä on. Nuori imee vaikutteita musiikista, ja tämä voi saada hänet käyttäytymään tietyllä tavalla. Musiikki voi saada myös kuuntelijansa ajattelemaan. Kun rocklyriikoissa kyseenalaistetaan vaikkapa vallitseva yhteiskuntarakenne, se voi saada ajattelemaan, onko nykyinen tapa toimia se ainoa oikea tapa. Näin ollen rockmusiikilla voidaan oikeasti muuttaa yhteiskuntaa. Vaikutus nyky-Suomessa ei kuitenkaan ole voimakasta, sillä rockmusiikin kapinallisuus on vähentynyt. Se on silti kapinallisempaa lukuisine alalajeineen, kuin muut musiikin genret. Jos rockmusiikilla ei nyt tehdäkään suuria muutoksia yhteiskuntaan, niin yksilöön se voi silti vaikuttaa. Kuten on jo aiemmin kerrottu, musiikki saa ihmiset ajattelemaan. Se voi saada yksilössä aikaan tunteen, että hän on ainakin yrittänyt tehdä jotakin. Tällainen tunne voi olla tärkeä jokseenkin mustavalkoisesti ajattelevalle nuorelle. Tunnetta voisi kuvailla näin: ”Turha syyttää minua, olenhan yrittänyt”. Pelkkä rockmusiikin kuuntelu ei kuitenkaan riitä saamaan muutosta aikaan, vaan pitäisi tehdä jotain muutakin, esimerkiksi liittyä johonkin järjestöön tai vaikkapa kirjoittaa lehden yleisönosastolle.

Voidaan olettaa, että rockmusiikki tulee tulevaisuudessa muuttumaan kapinallisempaan suuntaan siitä, mitä se nyt on. Suomi on lähitulevaisuudessa suurissa ongelmissa monellakin eri saralla, joista talousongelmat on yksi esimerkki. Olisi ihme, jos yhteiskunnalliset ongelmat eivät heijastuisi millään tavalla musiikkiin. Taide syntyy usein ikään kuin ratkaisemaan ongelmia. Näin on kirjallisuudessa, maalaustaiteessa ja myös musiikissa. Ongelmien keskellä ihmiset sitä paitsi etsivät jonkinlaista lohdutusta. Mikä olisikaan parempi keino lohduttautua kuin kuunnella huonoa nykytilaa kritisoivaa musiikkia?

Tällainen essee syntyi, kun pääsin viime viikolla kirjoittamaan koulussa lempiaiheestani -musiikista. Tehtävänantona oli "rockmusiikin kapinallisuus" ja kyseessä on vanha yo-tehtävä. Tässä lienee tarpeeksi selittelyitä tuosta edeltävästä reilusta kuudestasadasta sanasta.