Hei hei, mitä kuuluu?
Otsikko kertoo taas kaiken. (Niin kuin hyvässä tekstissä pitäisi) Enkä halua nyt kehua itseäni.
Asiaan. Kerroin täällä vähän aikaa sitten onnettomuudesta, joka minulle sattui. Tänään ajoin autolla ensimmäistä kertaa tuon jutun jälkeen eikä se nyt hullummin mennyt. Ilokseni huomasin, ettei minulle jäänyt mitään pelkoa autoilua kohtaan. Suurempi ihme on kylläkin se, että ajaminen sujui hyvin. Alla oli minua itseäni kolme vuotta vanhempi auto, jota en ollut koskaan ajanut ja jossa on kytkinvian lisäksi olemattomat jarrut. Hengissä selvisi samassa autossa olleiden lisäksi myös muut samaan aikaan tiellä liikkuneet ja auto -ihme, silloin kun kyseessä olen minä. Hah.
Jotta haasteita ei olisi ollut liian vähän, jouduin ajamaan paikkaan, jossa oli liikennevaloja. Hieman jännitti kyllä, varsinkin kun penkki on niin edessä kuin on mahdollista ja kytkintä yltää painamaan juuri ja juuri. En jäänyt kuitenkaan aiheuttamaan liikenneraivonpurkauksia, vaan matka eteni koko ajan. :D
Haluan linkata tänne muutaman kappaleen: Dingo, Sinä ja minä liikennevaloissa... (Totta kai)
Apulanta, Valot pimeyksien reunoilla (Tämä kappale ilostutti minua paluumatkalla ja mukana oli tietenkin pakko laulaa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti