Moi,
Tosiaankin, vihdoin selvisi yhteishaun lopullinen tulos: Opiskelupaikan olisin Joensuusta saanut. Tein ehkä tyhmästi tai sitten en, mutta en ottanut paikkaa vastaan. Pakko myöntää, että taisi mennä se kuuluisa jänis housuihin. Muuttomatkasta olisi tullut melko pitkä ja muutenkin aloin miettiä, että ehkä välivuoden pitäminen ei ole hullumpi juttu. Olisi sitten enemmän rahaakin säästössä, kun tekisi töitä ennen opiskeluja. Todennäköisesti en hae enää uudestaan samalle alalle, eihän siinä mitään järkeä olisikaan. Vuosi aikaa rakentaa varasuunnitelmaa, uskoisin keksiväni jotain.
Voin todeta tässä elämässä oppineeni yhden asian: Koskaan ei saa sanoa ei koskaan. Sen verran monta kertaa olen löytänyt itseni tilanteista, joihin en olisi ikinä uskonut päätyväni. Tätä kannattaa soveltaa myös ammatinvalintaan. Hyvänä esimerkkinä tämän hetkinen työpaikkani, joka on siis päiväkoti. Vähän aikaa sitten muistaakseni vielä suunnilleen pelkäsin lapsia... Nyt olen lasten keskellä kahdeksan tuntia päivässä ja hyvin olen viihtynyt noin pääsääntöisesti. Ei siis kannata sulkea mitään ovia sanomalla ei koskaan.
Huomenna tulee täyteen kaksi viikkoa, kun olen ollut töissä. Heinäkuu jo puolivälissä ja enää kaksi viikkoa töitä edessä. Sitten pitää taas keksiä jotain, eli siis alkaa armottomaan työnhakuun, että olisi jatkossakin jotain järkevää tekemistä.
Lopuksi haluan toivottaa onnea kaikille ihmisille valitsemillaan tai jonkun toisen määräämillä poluilla.
torstai 14. heinäkuuta 2016
keskiviikko 6. heinäkuuta 2016
Mä joka päivä töitä teen...
Moi,
Tosiaankin nyt on jo heinäkuu ja alkoi kesätyöt. Olen töissä päiväkodissa, jossa työtehtäviini kuuluu lähinnä lasten kanssa olemista ja erilaisia siivousjuttuja. Ensimmäinen työpäivä oli kieltämättä hieman kaoottinen, sillä luonnollisesti kaikki oli minulle vierasta. Nyt kun muutama päivä on mennyt niin alkaa muistaa jo ihmisten nimiä ja osaa toimia paremmin. Itse jännitin eniten sitä, miten tulisin lasten kanssa toimeen, sillä siitä on kauan kun olen viimeksi ollut tekemisissä noin pienten lasten kanssa. Yllättäen kaikki sujuikin ihan hyvin ja minut otettiin avosylin (kirjaimellisesti) vastaan. En ole siis lasten mielestä pelottava vaikka ajattelin niin. Yksi asia minua kuitenkin hieman ärsyttää. Minulla kun ei ole auktoriteettiä. Saan siis komennella mielin määrin eikä viesti silti aina mene perille. Ja vaikka kuinka ärsyttäisi, pitää pitää mölyt mahassa. Kiroileminen kielletty, kaikilta.
On kuitenkin ihan kiva, että on töitä. Saa muutakin ajateltavaa kuin niitä samoja ajatuksia, jotka ovat pyörineet päässä jo liian kauan. Saa vähän sisältöä elämään ja on pakko herätä aikaisin aamulla. Muuten nukkuminen menisikin hieman sekaisin. Valvoisin myöhään ja nukkuisin vielä myöhempään. Nyt herätyskello soi klo 6.45 ja nukkumaan on mentävä "normaaliin" aikaan. Onpahan jotain tekemistä tämän "kauneimman kesän" keskellä. Terveisin se, joka oli tänään lapaset kädessä ulkona.
Sitten muutama sana yhteishausta. Olen varasijalla, yhä, vielä ja varmaan sille tielle myös jään. Ikävää odottelua kestää pahimmillaan elokuun puoleenväliin. Suunnittele tässä nyt sitten yhtään mitään, kun en edes tiedä pääsenkö opiskelemaan. Olen toki kehittänyt varasuunnitelman mahdolliselle välivuodelle. Töitä, töitä ja töitä. Siinä se vuosi varmaan kätevästi kuluu, jos sattuu työpaikan löytämään. Pitää vain odotella, että kesätyöläiset siirtyvät takaisin opiskeluidensa pariin, että hakuun tulisi lisää työpaikkoja. Tällä hetkellä kun tarjolla ei ole juuri muuta kuin puhelinmyyntiä. Kaikella kunnioituksella heitä kohtaan, jotka tätä työtä tekevät. Itse tuskin saisin myytyä mitään, vaikka kuinka yrittäisin.
Vielä pari sanaa nykyisestä terveydentilastani. Olen ollut puoli vuotta ilman minkäänlaista flunssaa ym kulkutautia ja yo-kirjoitusten jälkeen en ole tehnyt oikein mitään ihmeellistä. Ja juuri kun työt alkoi, onnistuin sairastumaan. Tai no, sain olla kaksi päivää täysin terveenä töissä. Tällä hetkellä kuumemittari näyttää 38astetta ja olo ei ole erityisen hyvä. Pitää vaan vetää parit pillerit naamaan, niin toivottavasti kuume lähtisi. Aamulla ei ollut kuumetta kun töihin lähdin, mutta kun pääsin kotiin, tilanne oli toinen. En todellakaan haluaisi olla sairaana juuri nyt. Tämäkin tauti olisi voinut tulla pari kuukautta aiemmin tai jättää kokonaan tulematta. Mutta nyt taitaa olla tuoreimmat kuulumiset päivitetty ja on parasta siirtyä lepäämään, että huomennakin olisi suunnilleen elävien kirjoissa.
Tosiaankin nyt on jo heinäkuu ja alkoi kesätyöt. Olen töissä päiväkodissa, jossa työtehtäviini kuuluu lähinnä lasten kanssa olemista ja erilaisia siivousjuttuja. Ensimmäinen työpäivä oli kieltämättä hieman kaoottinen, sillä luonnollisesti kaikki oli minulle vierasta. Nyt kun muutama päivä on mennyt niin alkaa muistaa jo ihmisten nimiä ja osaa toimia paremmin. Itse jännitin eniten sitä, miten tulisin lasten kanssa toimeen, sillä siitä on kauan kun olen viimeksi ollut tekemisissä noin pienten lasten kanssa. Yllättäen kaikki sujuikin ihan hyvin ja minut otettiin avosylin (kirjaimellisesti) vastaan. En ole siis lasten mielestä pelottava vaikka ajattelin niin. Yksi asia minua kuitenkin hieman ärsyttää. Minulla kun ei ole auktoriteettiä. Saan siis komennella mielin määrin eikä viesti silti aina mene perille. Ja vaikka kuinka ärsyttäisi, pitää pitää mölyt mahassa. Kiroileminen kielletty, kaikilta.
On kuitenkin ihan kiva, että on töitä. Saa muutakin ajateltavaa kuin niitä samoja ajatuksia, jotka ovat pyörineet päässä jo liian kauan. Saa vähän sisältöä elämään ja on pakko herätä aikaisin aamulla. Muuten nukkuminen menisikin hieman sekaisin. Valvoisin myöhään ja nukkuisin vielä myöhempään. Nyt herätyskello soi klo 6.45 ja nukkumaan on mentävä "normaaliin" aikaan. Onpahan jotain tekemistä tämän "kauneimman kesän" keskellä. Terveisin se, joka oli tänään lapaset kädessä ulkona.
Sitten muutama sana yhteishausta. Olen varasijalla, yhä, vielä ja varmaan sille tielle myös jään. Ikävää odottelua kestää pahimmillaan elokuun puoleenväliin. Suunnittele tässä nyt sitten yhtään mitään, kun en edes tiedä pääsenkö opiskelemaan. Olen toki kehittänyt varasuunnitelman mahdolliselle välivuodelle. Töitä, töitä ja töitä. Siinä se vuosi varmaan kätevästi kuluu, jos sattuu työpaikan löytämään. Pitää vain odotella, että kesätyöläiset siirtyvät takaisin opiskeluidensa pariin, että hakuun tulisi lisää työpaikkoja. Tällä hetkellä kun tarjolla ei ole juuri muuta kuin puhelinmyyntiä. Kaikella kunnioituksella heitä kohtaan, jotka tätä työtä tekevät. Itse tuskin saisin myytyä mitään, vaikka kuinka yrittäisin.
Vielä pari sanaa nykyisestä terveydentilastani. Olen ollut puoli vuotta ilman minkäänlaista flunssaa ym kulkutautia ja yo-kirjoitusten jälkeen en ole tehnyt oikein mitään ihmeellistä. Ja juuri kun työt alkoi, onnistuin sairastumaan. Tai no, sain olla kaksi päivää täysin terveenä töissä. Tällä hetkellä kuumemittari näyttää 38astetta ja olo ei ole erityisen hyvä. Pitää vaan vetää parit pillerit naamaan, niin toivottavasti kuume lähtisi. Aamulla ei ollut kuumetta kun töihin lähdin, mutta kun pääsin kotiin, tilanne oli toinen. En todellakaan haluaisi olla sairaana juuri nyt. Tämäkin tauti olisi voinut tulla pari kuukautta aiemmin tai jättää kokonaan tulematta. Mutta nyt taitaa olla tuoreimmat kuulumiset päivitetty ja on parasta siirtyä lepäämään, että huomennakin olisi suunnilleen elävien kirjoissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)