Moi,
Mikä siinä onkin, että blogiin on niin paljon helpompi kirjoittaa kuin koulun raporttipohjaan... Ei ole juuri nyt motivaatiota tehdä koulujuttuja, vaikka epäilemättä pitäisi. Hommaa on kasautunut kiitettävästi eikä se vähene täällä ihmettelemällä. Ihmettelen silti. Voisin alkaa valittamaan opiskelijaelämästä, mutta en halua tehdä sitä. Maailmassa on tarpeeksi negatiivisuutta ilman minun valituksiakin ja olenhan niin tehnyt jo aiemmin. En oikeastaan edes tiedä mikä tämän kirjoituksen tarkoitus on. Ehkä haluan vain vähän avautua, vaikka mitään yksityiskohtaista en tänne aio kirjoittaa.
Kotiutuminen uuteen kaupunkiin on jatkunut ihan hyvin, vaikka todettakoon ettei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella. Tämä on paljon sanotttu minulta, viihdyn kuitenkin hyvin edelleen. Ajatukseni tästä kaikesta (kuten muutosta) on heitellyt viime aikoina jonkin verran. Tavallaan olen iloinen ja toisinaan kyseenalaistan tämän kaiken. Ehkä tämä on vain joku vaihe, joka iskee kaikille suurten muutosten jälkeen. Se ei ole varsinaisesti pettymystä, mutta jotain sen suuntaista. Sellainen tunne, että odotukset eivät ole ihan täyttyneet. Tämä lienee normaalia ja kaikesta selviää. Luulen että tämä tunne menee ohi siten kuin tulikin eli itsestään.
Musiikkia on tullut kuuneltua paljon viime aikoina, aiemmin olen keskittynyt lähinnä sanoituksiin, mutta nyt olen kiinnittänyt paljon huomiota myös itse musiikkiin. Olen miettinyt tätä monesti aiemminkin, mutta olisi hienoa harrastaa musiikkia ihan muutenkin kuin vain kuuntelemalla. Laulaa en kyllä osaa, vaikka sitä teenkin aina kun kukaan ei kuule (toivottavasti, anteeksi naapurit). Soittaminen saattaisi olla oma juttuni, saisi ilmaistua itseään sitten sitäkin kautta tämän blogin ja muun kirjoittamisen lisäksi. Minulla ei ole mitään musiikkitaustaa enkä osaa edes nuotteja, mutta motivaatiota olisi. Pitänee miettiä tätä ihan tositarkoituksella varsinkin kun nyt olen sen tännekin kirjoittanut... Tällaista olen miettinyt siis kaiken muun lisäksi, eikä tässä ole todellakaan kaikki, mutta kaikkea en tänne kerro.
Katselin muuten tässä viikonloppuna yhtä ohjelmaa tv:stä ja siellä eräs kappale teki minuun suuren vaikutuksen. Taisin muutaman kyyneleenkin vuodattaa kun kuulin kyseisen laulun. Tämä on siis Ellinooran versio Ultra bran kappaleesta "Minä suojelen sinua kaikelta". Aiemmin en ole kyseisestä yhtyeestä perustanut, mutta tämä kyllä kolahti ihan kunnolla. Toinen kappale, jota kuuntelen tällä hetkellä hyvin usein on Juha Tapion ja Johanna Kurkelan "Rakastettu". "Jaksoin kaiken ja lisää/vaikka niin moni nääntyi/olin varma mä hallitsen virtaa/kunnes kohti se kääntyi" Enempää en laita näitä poimintoja tai joudun kirjoittamaan tähän koko kappaleen sanasta sanaan. Huomionarvoista on se, että normaalisti musiikkimakuni on hieman erilainen, mutta kun kappale on tarpeeksi hyvä niin genrerajat kaatuvat rytinällä.
Tällä erää oli taas kaikki tässä, en tiedä vieläkään tämän tekstin tarkoitusta, mutta toivottavasti se jollekin valkenee, edes itselleni jossain kohtaa.
Kiitos ja kuittaus, ensi kertaan.
