Minne maailma kuljettaa ja tuuli taivuttaa?

Moi,
Siitä onkin tovi, kun olen tänne mitään kirjoitellut. Se taisi olla penkkareiden jälkeen, joista on nyt jo kulunut melko pitkä aika. Tai no, kaksi kuukautta, mutta nämä kuukaudet ovat kyllä olleet toimintaa täynnä. Yo-kirjoitukset varmaan suurimpana yksittäisenä asiana ja tietenkin yhteishaku.
Yhteishaku siis loppui eilen (onneksi). Nyt ei voi enää muuttaa hakuvaihtoehtoja ja tulevaisuus on taas askeleen lähempänä. Joku voisi sanoa, että niinhän se aika kulkee koko ajan eteenpäin ja kaukana tulevaisuudessa olevat asiat lähestyvät koko ajan kellon käydessä, mutta itse haluan ajatella sen näin. Tulevaisuudella kuitenkin tarkoitetaan usein juuri tulevaa ammattia tai asuinpaikkaa ym.
Niin, ne hakuvaihtoehdot... Eivät ole salaisuuksia, joten voin kertoa. Sijalla yksi hain opiskelemaan metsätiedettä Helsinkiin. Toisena vaihtoehtona oli metsätiede Joensuussa ja kolmantena maantiede. Muutin järjestystä viime hetkellä, sillä aiemman suunnitelman mukaan oli tarkoitus laittaa maantiede ykköseksi. Jännittää kyllä, mitä syntyy asetelmasta "maalainen kaupungissa", mutta kai sieltä hengissä selviää. Toukokuussa edessä on pääsykokeet, joita on hyvä alkaa murehtimaan hyvissä ajoin. Onneksi kirjoitin maantieteen nyt keväällä, niin on se ala tuoreessa muistissa. Olen silti aikamoinen jännittäjä tällaisissa tilanteissa. Nyt täytyy oman osaamisen lisäksi jännittää myös omien kartanluku- ja suunnistustaitojen riittävyyttä, sillä Helsinki on aivan eri luokassa kuin kotiympäristöni. Mutta kaikkeen tottuu, kai.
Kotoa muuttaminenkin tulee sitten ajankohtaiseksi, jos opiskelupaikan satun saamaan. Vähän on ristiriitaiset ajatukset tästä. Toisaalta odotan sitä, toisaalta mietityttää, mutta pakko sen on joskus tapahtua. Ja kyllähän aina takaisin pääsee, jos tuntuu että omat siivet ei kanna. Toisaalta, jos on kerran muuttanut pois,"maitojunalla palaaminen" ei välttämättä houkuttele. Kerran se lähteminen kirpaisee, mutta kun aikaa kuluu, yksin asumiseen tottuu. Nyt on varmaan viisainta siirtyä lukemisen pariin ja jättää blogi taas "hetkeksi". Toivottavasti lyhyemmäksi kuin viimeksi.