Minä lähden Pohjois-Karjalaan, tai sitten en

Moi,
Tosiaankin, vihdoin selvisi yhteishaun lopullinen tulos: Opiskelupaikan olisin Joensuusta saanut. Tein ehkä tyhmästi tai sitten en, mutta en ottanut paikkaa vastaan. Pakko myöntää, että taisi mennä se kuuluisa jänis housuihin. Muuttomatkasta olisi tullut melko pitkä ja muutenkin aloin miettiä, että ehkä välivuoden pitäminen ei ole hullumpi juttu. Olisi sitten enemmän rahaakin säästössä, kun tekisi töitä ennen opiskeluja. Todennäköisesti en hae enää uudestaan samalle alalle, eihän siinä mitään järkeä olisikaan. Vuosi aikaa rakentaa varasuunnitelmaa, uskoisin keksiväni jotain.
Voin todeta tässä elämässä oppineeni yhden asian: Koskaan ei saa sanoa ei koskaan. Sen verran monta kertaa olen löytänyt itseni tilanteista, joihin en olisi ikinä uskonut päätyväni. Tätä kannattaa soveltaa myös ammatinvalintaan. Hyvänä esimerkkinä tämän hetkinen työpaikkani, joka on siis päiväkoti. Vähän aikaa sitten muistaakseni vielä suunnilleen pelkäsin lapsia... Nyt olen lasten keskellä kahdeksan tuntia päivässä ja hyvin olen viihtynyt noin pääsääntöisesti. Ei siis kannata sulkea mitään ovia sanomalla ei koskaan.
Huomenna tulee täyteen kaksi viikkoa, kun olen ollut töissä. Heinäkuu jo puolivälissä ja enää kaksi viikkoa töitä edessä. Sitten pitää taas keksiä jotain, eli siis alkaa armottomaan työnhakuun, että olisi jatkossakin jotain järkevää tekemistä.
Lopuksi haluan toivottaa onnea kaikille ihmisille valitsemillaan tai jonkun toisen määräämillä poluilla.

Mä joka päivä töitä teen...

Moi,
Tosiaankin nyt on jo heinäkuu ja alkoi kesätyöt. Olen töissä päiväkodissa, jossa työtehtäviini kuuluu lähinnä lasten kanssa olemista ja erilaisia siivousjuttuja. Ensimmäinen työpäivä oli kieltämättä hieman kaoottinen, sillä luonnollisesti kaikki oli minulle vierasta. Nyt kun muutama päivä on mennyt niin alkaa muistaa jo ihmisten nimiä ja osaa toimia paremmin. Itse jännitin eniten sitä, miten tulisin lasten kanssa toimeen, sillä siitä on kauan kun olen viimeksi ollut tekemisissä noin pienten lasten kanssa. Yllättäen kaikki sujuikin ihan hyvin ja minut otettiin avosylin (kirjaimellisesti) vastaan. En ole siis lasten mielestä pelottava vaikka ajattelin niin. Yksi asia minua kuitenkin hieman ärsyttää. Minulla kun ei ole auktoriteettiä. Saan siis komennella mielin määrin eikä viesti silti aina mene perille. Ja vaikka kuinka ärsyttäisi, pitää pitää mölyt mahassa. Kiroileminen kielletty, kaikilta.

On kuitenkin ihan kiva, että on töitä. Saa muutakin ajateltavaa kuin niitä samoja ajatuksia, jotka ovat pyörineet päässä jo liian kauan. Saa vähän sisältöä elämään ja on pakko herätä aikaisin aamulla. Muuten nukkuminen menisikin hieman sekaisin. Valvoisin myöhään ja nukkuisin vielä myöhempään. Nyt herätyskello soi klo 6.45 ja nukkumaan on mentävä "normaaliin" aikaan. Onpahan jotain tekemistä tämän "kauneimman kesän" keskellä. Terveisin se, joka oli tänään lapaset kädessä ulkona.

Sitten muutama sana yhteishausta. Olen varasijalla, yhä, vielä ja varmaan sille tielle myös jään. Ikävää odottelua kestää pahimmillaan elokuun puoleenväliin. Suunnittele tässä nyt sitten yhtään mitään, kun en edes tiedä pääsenkö opiskelemaan. Olen toki kehittänyt varasuunnitelman mahdolliselle välivuodelle. Töitä, töitä ja töitä. Siinä se vuosi varmaan kätevästi kuluu, jos sattuu työpaikan löytämään. Pitää vain odotella, että kesätyöläiset siirtyvät takaisin opiskeluidensa pariin, että hakuun tulisi lisää työpaikkoja. Tällä hetkellä kun tarjolla ei ole juuri muuta kuin puhelinmyyntiä. Kaikella kunnioituksella heitä kohtaan, jotka tätä työtä tekevät. Itse tuskin saisin myytyä mitään, vaikka kuinka yrittäisin.

Vielä pari sanaa nykyisestä terveydentilastani. Olen ollut puoli vuotta ilman minkäänlaista flunssaa ym kulkutautia ja yo-kirjoitusten jälkeen en ole tehnyt oikein mitään ihmeellistä. Ja juuri kun työt alkoi, onnistuin sairastumaan. Tai no, sain olla kaksi päivää täysin terveenä töissä. Tällä hetkellä kuumemittari näyttää 38astetta ja olo ei ole erityisen hyvä. Pitää vaan vetää parit pillerit naamaan, niin toivottavasti kuume lähtisi. Aamulla ei ollut kuumetta kun töihin lähdin, mutta kun pääsin kotiin, tilanne oli toinen. En todellakaan haluaisi olla sairaana juuri nyt. Tämäkin tauti olisi voinut tulla pari kuukautta aiemmin tai jättää kokonaan tulematta. Mutta nyt taitaa olla tuoreimmat kuulumiset päivitetty ja on parasta siirtyä lepäämään, että huomennakin olisi suunnilleen elävien kirjoissa.

Hyvää juhannusta!

Hyvää keskikesän juhlaa kaikille!
       Allekirjoittanut aloitti juhannuksen vieton jo tiistaina ja lähti risteilylle. Oli kyllä ikimuistoinen reissu, vaikka nenässä leijaili jatkuvasti erilaisten puhdistusaineiden haju. Tämä johtui tietysti kamppailusta norovirusta vastaan, muttei siitä sen enempää. Ei kyseistä asiaa tullut hirveästi ajateltua reissun aikana, kun oli parempaakin tekemistä. Nyt on kuitenkin kotiuduttu reissusta ja univelat maksettu.
       Kohta alkaa heinäkuu ja kesätyöt. Vihdoin jotain "oikeaa" tekemistä. Jos ei muuta niin ainakin jonkinlaista säännöllisyyttä elämään. Ja tietysti rahaa ja työkokemusta.
       Juhannuksen kunniaksi kävin katsomassa kokkoa. Olisin voinut jättää kokon kyllä väliin, mutta tulipahan käytyä. Toki tänä vuonna ei satanut eikä ollut edes kylmä, joten ulkona seisoskeleminen ei haitannut. Tämä juhannus olikin siten lähes historiallinen: ei satanut melkein yhtään, ei edes räntää. Oli tämä päivä toki ihan mukava muutenkin kuin vain säiden puolesta. Ruuassa ei myöskään ollut valittamista.
       Asiasta kymmenenteen: Ensi viikolla pitäisi vihdoin tulla yhteishaun tulokset. Sitten selviää, minne elämä vie tässä seuraavan vuoden aikana vai viekö minnekään. Varmuutta ei ole, mutta kyllä se sitten selviää ajan kanssa. Eikä maailma siihen kaadu, jos opiskelupaikkaa ei saakaan. Pitää vaan osata käyttää mahdollinen välivuosi hyvin. Töitä olisi sitten alettava etsimään, mutta tosiaan, tämä vasta sitten kun tulokset tulee. Opiskelupaikan saaminen se vasta aiheuttaakin järjestelyitä, mutta niistä en jaksa nyt stressata. Pakko on myöntää, että jännittää muuttaa pois kotoa, vaikka se ei vielä varmaa olekaan. Toki se jossain vaiheessa tulee eteen, mutta silti. Olisihan se hienoa aloittaa ihan oma elämä. Mutta ainakin toistaiseksi oma elämä jatkuu nykyisessä osoitteessa.
       Nyt en enää yhtään tiedä, mikä tämän tekstin pointti oli vai oliko sitä, joten parasta lopettaa tältä kerralta. Hyvää juhannuksen jatkoa kaikille.

Kesäyön valossa

Vielä on öisin valoisaa. Juhannuksesta eteenpäin alkaakin sitten pimentyä. Ja jos joku nyt alkaa ajatella, että olen hullu mainitessani tämän asian, voin sanoa, että ollaan Suomessa. Maassa, jossa on suurin osa vuodesta on pimeää ja kylmää, voi kai kerran vuodessa sanoa, että ei olekaan pimeää. Sitä nyt kuitenkin riittää taas pitkät tovit ympäri vuoden.

       Kesäyön valo on erityistä. On pimeää ollakseen päivä, mutta valoisaa ollakseen yö. Kuulostaapa runolliselta. Pitää myös muistaa käydä nukkumaan ennen kuin tulee liian valoisaa eli siinä ennen kolmea. Muuten voi olla vaikeaa nukahtaa, ainakin jos ei omista verhoja, jotka saa ikkunan eteen. Toisaalta kesällä yhden yön valvominen ei tunnu yhtä  raskaalta kuin talvella. Ehkä ei vain tarvitse unta yhtä paljon kesällä kuin talvella, jolloin tuntuu välillä, että olisi hyvä käydä talviunille. Mutta nyt ei jaksa välittää talvesta, eikä vissiin kielioppisäännöistäkään. Yleensä kyllä yritän, mutta nyt ei jaksa, vaikka tiedän sen olevan väärin monien mielestä ja myös väärin tekstiä kohtaan. 

       Seuraavaksi ajattelin kertoa tähänastisesta kesälomasta, vaikka siinä ei olekaan mitään erityistä kerrottavaa. Kakkua tulee tänä kesänä kuitenkin syötyä ennätysmäärä, eli kyllä tämä loma tästä iloksi muuttuu vielä. Kahdet vähän isommat ja yhdet vähän pienemmät juhlat ovat nimittäin tässä alkukesästä parin viikon välein. Eli jos ei muuta, niin ainakaan juhlavaatteet ei pölyty kaapissa. Huomenna ajattelin myös tehdä jotain, suunnittelin lähteväni pyöräilemään. En tiedä vielä minne, mutta spontaanisti tehdyt päätökset ovat joskus niitä parhaita, vaikka eivät aina toteutuskelpoisia. Pitänee ottaa eväät mukaan, jotta selviää. Kunto kun ei ole vielä tässä vaiheessa kesää sieltä parhaasta päästä. Mutta kuten aiemmin jo sanoin: Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu. Onneksi on kuitenkin kesätyöt, jotka alkaa heinäkuussa. On edes jotain järkevää tekemistä. Uskokaa tai älkää, blogin kirjoittaminen keskellä yötä ei ehkä ole kaikkein järkevintä, mutta ainakin kivaa. 

Hyvää kesänjatkoa kaikille!

Lopuksi vielä kappale, johon on saatu mielestäni hyvin tallennettua kesäyön tunnelmaa.

Pariisin kevät: Kesäyö

Me seisotaan hattu kourassa maailman reunalla

...Ja lauantaina oli vihdoin aika laittaa se hattu päähän. Lukio on nyt lusittu ja elämä edessä. Näin minulle monet sanoivat valmitujaispäivänä. Onhan se totta, mutta ei siellä lukiossa nyt niin kamalaa ollut, että ryntäisin sieltä pelkkää riemua kiljuen ulos.
       On outoa, miten tajusin vasta äskettäin, että koulu todella loppui. Vaikka virallista koulua ei olekaan ollut enää pitkiin aikoihin, tuntuu silti omituiselta. Aina on ollut selkeä suunta siitä, mihin menee. Alakoulusta yläkouluun ja sieltä lukioon, mutta nyt suunta ei ole enää yhtä selkeä. Toivottavasti uusi suunta nyt kuitenkin löytyy tässä kesän aikana.
       Olen kuitenkin iloinen valmistumisen johdosta, mutta on myös ristiriitaisia tunteita, kuten varmasti monella muullakin. Tosin, ei ole kyllä ensimmäinen kerta elämässä eikä varmastikaan viimeinen.
Minulla piti olla enemmänkin asiaa tänne, mutta jotenkin tuntuu hankalalta kirjoittaa mitään. Eikä tämä hankaluus johdu liian rankasta juhlimisesta, lauantain univelat on jo maksettu. Ajatuksia on vain joskus vaikea muotoilla sanoiksi.
      Haluan kuitenkin vielä kerran onnitella kaikkia valmistuneita!

Markkinat ja kevätpäivät

Moi,
Saa nähdä onko Suomen kesä nyt tässä, näissä muutamissa lämpimissä päivissä. Toivottavasti ei. Suoraan sanottuna tuntuu epätodelliselta, että nyt voi olla näin lämmin. Epätodelliselta tuntui tänään aiemmin myös se, kuinka paljon tässä rakkaassa kotipaikassa voikaan olla ihmisiä. Siihen oli tietysti syynsä, nimittäin huutokauppa höystettynä huutokauppakeisari Aki Palsanmäellä ja jo perinteeksi muodostuneet markkinat. Pieni kylä, hyvä sää ja kaksi tapahtumaa samaan aikaan, niin onhan siinä jo syytä lähteä vähän katsomaan maailman menoa.
Meinasin itse jättää kokonaan menemättä huutokauppaan, mutta onneksi menin. Ei tule varmaan toista tilaisuutta lähiaikoina. Ja olihan se ihan kiinnostavaa näin ensikertalaisesta seurata, kuinka kauppa käy. Itse en mitään ostanut, vaikka olisi jotain ehkä voinut ostaakin.
Pääsykokeisiin lukemista olen törkeästi laiminlyönyt, mutta yritettävä kai olisi. Päätin edistää opiskelua ja siirryin ulos

Sininen on taivas

lukemaan. Kerrankin kun on siihen mahdollisuus. Täällä tosin keväisissä tunnelmissa oleva fasaanipariskunta vähän häiritsee, mutta ei voi mitään. Ensi viikolla sää voi olla jo aivan toinen, joten parempi nauttia nyt.

Lopuksi haluan vielä ilahduttaa kaikkia keväisellä kappaleella: The Beatles, Here comes the sun

Markkinaostokset

But nothing ever happens

Löysin kappaleen, joka kuvaa melko hyvin tunteitani tätä "työttömyyttä" kohtaan. Työtön on lainausmerkeissä, koska sellainen en virallisesti ole, vaikka siltä tuntuukin. Kappale on tämä: Fool´s Garden, Lemon tree . Laulussa lauletaan siis siitä, kuinka on tylsää ja odotetaan, että se loppuisi. Voin sanoa, että en ymmärrä, miten kukaan jaksaa tällaista "toimettomuutta" monia vuosia. Tosin, liian monien on pakko. Sanon näin, mutta en halua ottaa kantaa hallituksen keinoihin työttömyyden vähentämiseksi. 

Tänään päätin kuitenkin tehdä jotakin tavallisuudesta poikkeavaa ja lähdin pyöräilemään. Olen toki yrittänyt myös lukea tuleviin pääsykokeisiin, mutta rajansa se on lukemisella ja kotona istumisellakin. Oli pakko päästä johonkin, vaikka en kovin kaukana käynytkään. Ehkä sitten kun kunto tästä paranee, voi alkaa pidentämään matkaa. 

Olisin halunnut purkaa turhaautumistani enemmänkin, mutta tuntuu, että sanottava loppuu. Ehkä ensi kuussa on sitten jotain mistä puhua, kun alkaa "seikkailu Suomen pääkaupungissa". (tulee varmaan kivaa) Niin, siis pääsykokeet on silloin.