Katsaus vuoteen 2015

Hyvää vuoden viimeistä päivää kaikille!

Tänään on siis uudenvuodenaatto ja hyvä aika muistella viimeisen vuoden aikana tapahtuneita asioita. Vaikka tuntuu välillä, että vuodessa ei ole tapahtunut paljoakaan asiaa miettiessä, tapahtumia tulee mieleen. Aion nyt siis muistella kuluneen vuoden hyviä ja huonoja hetkiä.

Tammikuussa elämä taisi pyöriä aika lailla vanhojentanssiharjoitusten merkeissä, sillä kyseinen päivä oli silloin edessä helmikuussa. Samaan aikaan olisi pitänyt myös lukea historian yo-kirjoituksiin, mutta niinhän siinä kävi, että tuli pari muuttujaa ja lukeminen jäi olemattomaksi.
Niin, helmikuussa oli tuo ikimuistoinen päivä, eli perjantai 13, vanhojenpäivä. Päivä jätti jälkeensä hyvin ristiriitaisia fiiliksiä: aamupäivä oli mahtava, mutta ruokailun jälkeen onnistuin sairastumaan ja loppupäivä meni vähän pilalle tämän takia. Mutta ainakaan en oksentanut kesken tanssien ja pystyin kuitenkin osallistumaan päivään. Kyseisen päivän jälkeen jouduinkin sitten sairaalaan ensimmäisen kerran. Pääsin sieltä tyypillisesti jo maanantaina pois ja jouduin saman vaivan takia uudestaan sinne jo torstaina. Upeaa toimintaa Poks, kiitos tästä. Jouduinkin tällä kertaa viettämään viikon sairaalassa- melkein koko hiihtoloman. Sen lisäksi pelkäsin epäonneni jatkuvan enkä sen takia pääsisi mukaan vanhojen risteilylle. Onneksi kuitenkin pääsin. Siitä reissusta on riittänyt paljon puhuttavaa jälkikäteen, enkä olisi todellakaan halunnut jättää reissua väliin.
Sitten olikin maaliskuu siinä vaiheessa, että vanhenin taas yhden vuoden. 18vuotta mittarissa, ei sillä että se olisi mikään merkittävä juttu ollut elämässäni. Oli myös aika osallistua ensimmäistä kertaa yo-kirjoituksiin, ei tämäkään kokemus ollut sellainen, joka nyt olisi erityisesti jäänyt mieleen, mutta mainitaan nyt kuitenkin.

Sitten ei ollutkaan mitään erityisen mainittavia asioita, muuta kuin se, että aika alkoi kulua mielestäni paljon aiempaa nopeammin. Nopeasti kului koko lukion toisen vuoden kevät ja yhtäkkiä olikin jo toukokuu. Olin myös ilmoittautunut autokouluun ja se alkoi muistaakseni toukokuun puolivälissä. Auton rattiin pääsin ensimmäistä kertaa toukokuun lopussa. Tämä kokemus ei varmasti unohdu ikinä, oli sen verran pelottava reissu. Sitten olikin aika lähteä kesälaitumille- tai siis kesälukioon opiskelemaan ja lukemaan yo-kokeisiin. Kesän aikana ehdin myös ajelemaan autolla ja sain suoritettua kaikki autokoulun teoriatunnit sekä myös pääsin teoriakokeesta läpi. Elokuun lopussa oli sovittuna ensimmäinen inssi ja eihän se läpi mennyt.
Vuorossa oli aika lailla mielenterveyttä turmeleva syyskuu. Stressiä, stressiä ja stressiä. Kirjoitukset ja muutama inssin uusinta. Pettymyksiä ja lisää pettymyksiä. Jos pitää valita vuoden kamalin kuukausi, niin se oli kyllä syyskuu.
Lokakuussa oli kuitenkin valonpilkahduksia: inssi meni läpi ja olin avustajana Teit meistä kauniin-elokuvassa. Molemmat ikimuistoisia tapahtumia ja erityisesti inssin läpäiseminen toi suuren helpotuksen, sillä en ollut stressannut varmaan mitään ikinä yhtä paljon.

Marraskuussa tuli taas hieman paskaa niskaan, mutta pelkkää pahaa makua siitä ei jäänyt kuitenkaan. Omaa typeryyttäni ajoin mutkaan liian kovaa ja lensin ilmassa, en tiedä kuinka pitkään, mutta pitkältä se aika tuntui. Oli varmaan kyseessä ihan kohtalainen matka, sillä ehdin mennä ympäri ja auto meni lunastukseen. Itse selvisin kuitenkin melkein naarmuitta. Oli marraskuussa kuitenkin hyvääkin tai ainakin mielialani parani huomattavasti kuukauden lopussa.

Joulukuu jatkaa aika samalla linjalla kuin edeltäjänsäkin eli hyvä fiilis jatkuu. Yhden asian olen kuitenkin huomannut muuttuneen radikaalisti vuoden aikana: koulumotivaatio on laskenut sadasta lähes nollaan. Tuntuu, että ei millään jaksaisi enää opiskella, vaikka koulua ei tosiaankaan ole paljon jäljellä. Toisaalta tämä on ehkä hyväkin: ei tule ainakaan vaikeuksia irroittautua lukioelämästä, kun oppii inhoamaan sitä.

Lopuksi haluan toivottaa kaikille parempaa ensi vuotta, myös itselleni. Onnea tulevalle vuodelle 2016!

Viikkoraportti

Niin, päätin nyt kirjoittaa hieman viime viikosta, koska, no.. ei ole muutakaan. Maanantai: Ei kai tapahtunut mitään erityistä.
Tiistai: Sama meininki jatkuu
Keskiviikko: Lähdin kouluun liian aikaisin, mikä ei kyllä haitannut yhtään. Sainpahan jotain tehtyä.
Torstai: Autokoulu, siis harjoitteluvaiheen palautejakson oppitunti tai jotain sinne päin. Tällä viikolla olisi edessä myös ajotunti ja ryhmäajo, jossa siis lähdetään porukalla ajelemaan ennalta sovittuun kohteeseen.
Perjantai: Perjantai on aina perjantai. Päivä oli kai ihan jees. Ei kun, tekstitaidon vastaustekstin kirjoittaminen- tuskaa ja kyyneleitä.
Lauantai: Siivoaminen on kivaa... Ne jotka tuntevat minut, tietävät kyseessä olevan sarkasmin. Tunti ajan tappamista betonihelvetissä. (Ei sentään monistehelvetissä, joka löytyy joka ikisen kirjan välistä.)
Sunnuntai: Lisää siivoamista ja lisäksi ruuan laittoa. Illemmalla oli vuorossa James Bond-elokuvan katsomista. Siis ihan oikeasti elokuvateatterissa. :D Sunnuntai oli kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvä päivä.

Täytyy sanoa, että on kyllä harvinaisen järkevä teksti, kun katsoo tätä jälkikäteen, mutta olkoon. Kiitos, anteeksi ja näkemiin tällä kertaa.

Liian moneen päivään ryhtynyt en oo mihinkään järkevään

Moi,
Otsikko on lainattu Apulannan kappaleesta "Ihme", joka löytyy "Kaikki kolmesta pahasta"-levyltä. Lause kuvastaa hyvin valmistautumistani koeviikon kokeisiin. Onneksi olen jo kertaalleen lukenut psykologian kirjan läpi yo-kirjoituksia varten, joten mitään uutta ja ihmeellistä ei pitäisi siellä olla. Eri asia on se, muistaako mitään. Tämä taitaa olla ensimmäinen koeviikko, jota en ole stressannut -en yhtään. Stressin määrä myös korreloi lukemisen määrän kanssa eli mitä vähemmän stressiä sitä vähemmän lukemista. Ei mikään hyvä juttu abivuotta ajatellen. Pitäisi yrittää enemmän, mutta se ei ole aina helppoa. Painotettakoon nyt tässä, että kyse ei ole pelkästään laiskuudesta vaan myös motivaation puutteesta.

Asiasta kymmenenteen. Kuukauden päästä tämä vuosi alkaa olla aika lailla paketissa. Joulu on jo ohi ja uusi vuosi kolkuttaa ovella. Ahdistaa. Joulu on ihan mukava juhla loman ja ruuan kannalta, mutta uusi vuosi ahdistaa. Se on aina ollut sellainen, jo ihan pienestä lapsesta lähtien. Jokin siinä tammikuun ensimmäisen päivän harmaudessa saa ahdistumaan. Onneksi siitä toipuu nopeasti.

Laittaisin tähän loppuun linkin Apulannan "Ihme" -kappaleeseen, jos tekniikka sallisi sen minulle. Nyt jokainen asiasta kiinnostunut joutuu kuitenkin etsimään kappaleen kuunneltavakseen ihan itse.