Moi,
Ylimääräisestä vapaa-ajasta huolimatta en ole kirjoittanut tänne mitään hetkeen, joten nyt päätin taas muistuttaa olemassaolostani. Täällä sitä ollaan taas yhden joulun verran vanhempana. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa, sillä useammin en kestäisi. Loma on parasta joulussa, mutta ei sitäkään jaksa loputtomasti. Alkaa nimittäin jossain vaiheessa ottaa päähän jatkuva kotona oleminen ja haluaisi nähdä jo kavereita. Koulu alkaa kuitenkin vasta 4.päivä tammikuuta, eli ennätyksellisen myöhään. Yleensä kouluun on menty heti uudenvuoden jälkeen, mutta nyt viikonloppu siirtää sitäkin tapahtumaa eteenpäin.
Voisin käyttää aikaani täällä siihen, että kertoisin millaisia joululahjoja sain, mutta uskon, että ketään ei kiinnosta. Joten, antaa sen asian olla.
Lunta ei tänä vuonna saatu jouluksi, mutta eipä tuo nyt itseäni mitenkään haitannut. Opin vihaamaan jouluaaton lumisateita ihan pienestä pitäen, sillä jonkunhan on aina pakko olla tekemässä lumitöitä. Silloin tuo kyseinen henkilö oli minun isäni. Muistan monta joulua, kun puhelin on soinut ja käsky käynyt auraamaan teitä ja se siitä koko perheeen yhteisestä joulunvietosta. Ainakaan tätä ongelmaa ei ollut kenelläkään tänä jouluna täällä Etelä-Suomessa.
Mitäköhän vielä kertoisi joulusta? Lyö jotenkin tyhjää koko ajan. Ai niin, ei tullut mantelia puurosta tänä vuonna. Viime vuonna sellaisen sain, enkä olisi tänä vuonna sellaista tarvinnutkaan, sillä viime vuonna toivomani mantelitoive on toteutunut. Enkä aio edelleenkään paljastaa mistä asiasta mahtoi olla kyse.
Mutta eiköhän tässä ollut kaikki tällä kertaa. Jatkan joululoman viettoa Haloo Helsinkiä kuunnellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti