Otsikko kertoo kaiken.
Aika hektiset pari edellistä viikkoa takana ja vielä yksi sellainen edessä. Keskiviikkona matikan yo-koe. Siinä sitä onkin ihan tarpeeksi varsinkin jos menestys on yhtä loistavaa, kuin aiemmissa yo-kirjoituksissa... Kaiken lisäksi olen luvannut mennä huomenna keskustelemaan opon kanssa jatko-opinnoista. En tiedä pitäisikö mennä sinne silleen, että "joo moi mä en tiedä yhtään mitään" vai pitäisikö yrittää selittää jotain hyvin hatarista joka viikko vaihtuvista ajatuksista. :D
Mutta joo, niistä yo-kirjoituksista. Täytyy sanoa, että olen pettynyt. Voin rehellisesti sanoa, että en ollut koskaan lukenut mihinkään yhtä paljon kuin tähän psykologian yo-kokeeseen. Tulos: huonompi kuin historian kokeesta, johon en edes lukenut kunnolla.
Sitten on vielä koeviikko, joka taas lähestyy uhkaavana. Ei tosin yhtä uhkaavana kuin yo-kokeet, onneksi. :D Johannes Linnankosken romaani "Laulu tulipunaisesta kukasta" näyttää tosin hyvinkin uhkaavalta, varsinkin kun sitä on lukematta vielä noin parisataa sivua. Tietysti deadline on paras muusa.
Oikeastaan ainoa mukava asia, joka on tapahtunut edellisen kolmen viikon aikana, oli viime torstainen musikaalireissu. Saatiin siis erikoishalvalla liput Helsingin Svenska teaterniin Mamma Mia- musikaaliin. Reissu oli siis sopiva opiskelijabudjettiin. Hyvä asia näin aktiivisen opiskeliijan kannalta oli myös lähtöaika, joka oli vasta koulupäivän jälkeen - ei siis turhia poissaoloja, mutta ei niistä nyt sen enempää.
Loppuun haluan laittaa linkin, en suurlähettiläiden lauluun "Kuka pysäyttäisi kellot" vaan Kaija Koon kappaleeseen "Seinäruusu" erään minua koskettaneen tapahtuman johdosta.
https://www.youtube.com/watch?v=3LdHg1XRHo8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti