Markkinat ja kevätpäivät

Moi,
Saa nähdä onko Suomen kesä nyt tässä, näissä muutamissa lämpimissä päivissä. Toivottavasti ei. Suoraan sanottuna tuntuu epätodelliselta, että nyt voi olla näin lämmin. Epätodelliselta tuntui tänään aiemmin myös se, kuinka paljon tässä rakkaassa kotipaikassa voikaan olla ihmisiä. Siihen oli tietysti syynsä, nimittäin huutokauppa höystettynä huutokauppakeisari Aki Palsanmäellä ja jo perinteeksi muodostuneet markkinat. Pieni kylä, hyvä sää ja kaksi tapahtumaa samaan aikaan, niin onhan siinä jo syytä lähteä vähän katsomaan maailman menoa.
Meinasin itse jättää kokonaan menemättä huutokauppaan, mutta onneksi menin. Ei tule varmaan toista tilaisuutta lähiaikoina. Ja olihan se ihan kiinnostavaa näin ensikertalaisesta seurata, kuinka kauppa käy. Itse en mitään ostanut, vaikka olisi jotain ehkä voinut ostaakin.
Pääsykokeisiin lukemista olen törkeästi laiminlyönyt, mutta yritettävä kai olisi. Päätin edistää opiskelua ja siirryin ulos

Sininen on taivas

lukemaan. Kerrankin kun on siihen mahdollisuus. Täällä tosin keväisissä tunnelmissa oleva fasaanipariskunta vähän häiritsee, mutta ei voi mitään. Ensi viikolla sää voi olla jo aivan toinen, joten parempi nauttia nyt.

Lopuksi haluan vielä ilahduttaa kaikkia keväisellä kappaleella: The Beatles, Here comes the sun

Markkinaostokset

But nothing ever happens

Löysin kappaleen, joka kuvaa melko hyvin tunteitani tätä "työttömyyttä" kohtaan. Työtön on lainausmerkeissä, koska sellainen en virallisesti ole, vaikka siltä tuntuukin. Kappale on tämä: Fool´s Garden, Lemon tree . Laulussa lauletaan siis siitä, kuinka on tylsää ja odotetaan, että se loppuisi. Voin sanoa, että en ymmärrä, miten kukaan jaksaa tällaista "toimettomuutta" monia vuosia. Tosin, liian monien on pakko. Sanon näin, mutta en halua ottaa kantaa hallituksen keinoihin työttömyyden vähentämiseksi. 

Tänään päätin kuitenkin tehdä jotakin tavallisuudesta poikkeavaa ja lähdin pyöräilemään. Olen toki yrittänyt myös lukea tuleviin pääsykokeisiin, mutta rajansa se on lukemisella ja kotona istumisellakin. Oli pakko päästä johonkin, vaikka en kovin kaukana käynytkään. Ehkä sitten kun kunto tästä paranee, voi alkaa pidentämään matkaa. 

Olisin halunnut purkaa turhaautumistani enemmänkin, mutta tuntuu, että sanottava loppuu. Ehkä ensi kuussa on sitten jotain mistä puhua, kun alkaa "seikkailu Suomen pääkaupungissa". (tulee varmaan kivaa) Niin, siis pääsykokeet on silloin. 

Minne maailma kuljettaa ja tuuli taivuttaa?

Moi,
Siitä onkin tovi, kun olen tänne mitään kirjoitellut. Se taisi olla penkkareiden jälkeen, joista on nyt jo kulunut melko pitkä aika. Tai no, kaksi kuukautta, mutta nämä kuukaudet ovat kyllä olleet toimintaa täynnä. Yo-kirjoitukset varmaan suurimpana yksittäisenä asiana ja tietenkin yhteishaku.
Yhteishaku siis loppui eilen (onneksi). Nyt ei voi enää muuttaa hakuvaihtoehtoja ja tulevaisuus on taas askeleen lähempänä. Joku voisi sanoa, että niinhän se aika kulkee koko ajan eteenpäin ja kaukana tulevaisuudessa olevat asiat lähestyvät koko ajan kellon käydessä, mutta itse haluan ajatella sen näin. Tulevaisuudella kuitenkin tarkoitetaan usein juuri tulevaa ammattia tai asuinpaikkaa ym.
Niin, ne hakuvaihtoehdot... Eivät ole salaisuuksia, joten voin kertoa. Sijalla yksi hain opiskelemaan metsätiedettä Helsinkiin. Toisena vaihtoehtona oli metsätiede Joensuussa ja kolmantena maantiede. Muutin järjestystä viime hetkellä, sillä aiemman suunnitelman mukaan oli tarkoitus laittaa maantiede ykköseksi. Jännittää kyllä, mitä syntyy asetelmasta "maalainen kaupungissa", mutta kai sieltä hengissä selviää. Toukokuussa edessä on pääsykokeet, joita on hyvä alkaa murehtimaan hyvissä ajoin. Onneksi kirjoitin maantieteen nyt keväällä, niin on se ala tuoreessa muistissa. Olen silti aikamoinen jännittäjä tällaisissa tilanteissa. Nyt täytyy oman osaamisen lisäksi jännittää myös omien kartanluku- ja suunnistustaitojen riittävyyttä, sillä Helsinki on aivan eri luokassa kuin kotiympäristöni. Mutta kaikkeen tottuu, kai.
Kotoa muuttaminenkin tulee sitten ajankohtaiseksi, jos opiskelupaikan satun saamaan. Vähän on ristiriitaiset ajatukset tästä. Toisaalta odotan sitä, toisaalta mietityttää, mutta pakko sen on joskus tapahtua. Ja kyllähän aina takaisin pääsee, jos tuntuu että omat siivet ei kanna. Toisaalta, jos on kerran muuttanut pois,"maitojunalla palaaminen" ei välttämättä houkuttele. Kerran se lähteminen kirpaisee, mutta kun aikaa kuluu, yksin asumiseen tottuu. Nyt on varmaan viisainta siirtyä lukemisen pariin ja jättää blogi taas "hetkeksi". Toivottavasti lyhyemmäksi kuin viimeksi.

Penkkarit 2016

Moi,
18.2.2016 tulee jäämään historiaan päivänä, jolloin koulu sitten ihan lopullisesti loppui eli penkkaripäivänä. Nyt voi suunnata hyvillä (ja vähän myös haikeilla) mielin lukulomalle. Koulukin taisi jäädä jopa pystyyn meidän jälkeemme, eli ei huolta.
Kolme vuotta meni nopeasti ja ne oli mukava lopettaa tällaiseen päivään. Oli hauskaa ja varmasti tullaan muistamaan tämä pitkään. Ei sitä joka päivä pääse traktorin lavalta heittelemään karkkia ihmisten niskaan. Eikä jokapäiväistä ole myöskään ruotsin kuuntelun alustavien (hyvien) pisteiden saaminen, mutta niistä en nyt kerro sen enempää. Ei ole myöskään kovin tavallista mennä naamiaisasussa kouluun, mutta tulipahan kokeiltua ja hauskaa oli. Ongelma oli vain se, että kolme kiloa karkkia tuntui loppuvan käsiin.
Ja kuten kaikkien juhlien, myös penkkareiden, jälkeen tulee sellainen tyhjä olo. Kysymys: "mitä seuraavaksi?" tulee ajankohtaiseksi. Pitäisi ainakin alkaa todenteolla lukemaan kirjoituksiin, mutta ehkä eo vielä tänään. Pitää keksittyä nyt tähän tunnelmaan ja alkaa ajatella koulujuttuja vasta myöhemmin.
Pitäkää hauskaa kaikki abit!
Ps: Kuha on varaani voi kirjoittaa ylioppilaaks!

Ei koskaan -mutta kuinkas sitten kävikään?

 Moi,
Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että kirjoittaisin tänne asioista, joiden piti olla täysin varmoja ja muuttumattomia. Toisin sanottuna muistelisin "kultaista nuoruusaikaa" ja asioita, joista olen sanonut "en koskaan" ja joita olen luvannut. On ihan hauskaa muistella asioita, varsinkin, kun omat ajatukset ja mielipiteet ovat muuttuneet aika lailla. Näitä asioita vaan on loputon määrä, enkä takuulla muista kuin murto-osan, mutta ihan hyvin kai sekin.

Aloitan a:sta eli ammattihaaveista. Yläasteella oli epärealistisia toiveita tulevaisuuden suhteen. Haaveammattini oli jopa matikanopettaja jossain vaiheessa. Onneksi on lukio, joka palauttaa maan pinnalle, vai pitäisikö sanoa, että kaivaa välillä jopa kuoppaa maan alle. Oli minulla muitakin kummallisia ammattihaaveita, mutta en enää muista niitä kaikkia.
Joskus auvoisina yläasteaikoina "päätin" myös, etten koskaan enää ihastu keneenkään. Tämä tapahtui, kun tajusin, että ihastukseni kohde ei voisi mitenkään kiinnostua minusta. Toisin kävi tässäkin tapauksessa, ihan hyvä niin.

Lukion alussa en ollut vielä ollenkaan varma siitä, menenkö autokouluun vai en. Muistaakseni sanoinkin, että en hanki ajokorttia. Kuitenkin tuo kortti tällä hetkellä lompakosta löytyy.
Myös seuraavista asioista olen sanonut "ei koskaan": Facebookiin liittyminen, aamunavauksen pitäminen ja blogin perustaminen. Tätäkään ei siis olisi, jos tuo olisi toteutunut.

Olen myös sanonut, että olen rauhallinen kuski, enkä pitänyt tieltä suistumista liian kovan vauhdin takia minulle tyypillisenä onnettomuutena. Ja nyt kun mietin, muistaakseni olen kauhistellut ja sanonut, että en koskaan halua tietää, miltä tuntuu mennä auton kanssa katon kautta ympäri. Nyt tiedän. En suosittele.

Olen luvannut monesti pitää valitusvapaan päivän tai muuten vain päivän, jolloin ei saa miettiä negatiivisia asioita. Ei ole onnistunut. Sanoin muistaakseni myös, että kun pääsin sairaalasta kotiin, en enää valita ruuasta. Eipä sekään onnistunut. Sama koskee läksyjen tekemistä ja ennen kaikkea niiden lukemista, edes yhden jakson ajan. Mutta ei, niin ei.
Ensimmäisen sairaalareissun jälkeen ajattelin, että ei enää koskaan sairaalaan. Ei nenämahaletkua eikä tippakanyylia. Meni pari päivää ja olin taas edellä mainitussa tilanteessa. Näistä nenämahaletku oli asia, jota en osannut pelätä etukäteen, mutta tiputusta kylläkin. Olen nimittäin sanonut tästäkin asiasta "ei koskaan", sama koskee tähystykseen joutumista. Kaikki kuitenkin on koettu tähän päivään mennessä. Elämästä ei voi koskaan tietää.

Seuraava asia oli enemmän äitini heiniä, mutta kyllä minäkin joskus tämän olen sanonut: "ei oteta lemmikkejä kun sukulaiset on niin allergisia". Ensin tuli kissa ja sitten koira.

Sitten vielä yksi asia: En koskaan pääse englannin yo-kokeesta läpi. Toisin kuitenkin onneksi kävi.
Totuus taitaa olla se, että mitään ei kannata koskaan mennä vannomaan, sillä ei voi ikinä tietää. Toki asioita voi luvata, mutta vain sellaisia, joihin pystyy itse vaikuttamaan. Eikä liian nuorella iällä kannata mennä sanomaan mitään koko elämää koskevia lupauksia. Mielipiteet muuttuu ja siitä kyllä saa kuulla myöhemmin, jos on ollut kovin ehdoton jotain asiaa kohtaan. Kannattaa miettiä asioita rauhassa, eikä vetää mitään kovin tarkkoja rajoja oman elämän kulusta liian aikaisin.

Levykatsaus osa 2 "Ehjä"

Moi,
Kuten viimekertaisessa kirjoituksessani sanoin, elämäni on ollut hieman kiireistä tässä viimeaikoina. On ollut tehtäviä ja esseitä ym, mutta nyt löytyi sopiva hetki harhautua ulos koulumaailmasta ja jatkaa siitä, mihin viimeksi jäin.
Aion siis kirjoittaa Apulannan "Ehjä" levystä. Kyseinen levy on julkaistu vuonna 1996, vuotta aiemmin kuin olen syntynyt. Levy on edeltäjäänsä paljon parempi kokonaisuus, ehjä, nimensä mukaan. Ehjä myös kuulostaa Apulannalta, toisin kuin edeltäjänsä, joten voidaan sanoa levyn onnistuneen paremmin. Tältä levyltä löytyy varmasti myös muille kuin Apulanta-faneille tuttua materiaalia, nimittäin kappale "Mitä kuuluu". Kaikki ovat sen varmasti jossain vaiheessa kuulleet, ainakin uskon niin.
        Omasta mielestäni parhaat palat levyltä ovat kappaleet "Minä olen voittaja" ja "Pvc-unelmia". Jälkimmäistä olen kuunnellut enemmän, sillä kappaleessa on jotakin, mikä vetoaa minuun. Huonointa kappaletta on hankala sanoa, sillä muut kappaleet muodostavat tasaisen kokonaisuuden. Voi sitten miettiä, onko se hyvä vai huono asia. Kuunnelkaa, jos haluatte ja päättäkää itse. Selvää on se, että bändi on kehittynyt ensimmäisestä levystä toiseen huomattavasti ja se on pelkästään hyvä asia.

Haluan vielä loppuun kertoa, että kirjoittaessani tätä tekstiä huusin seuraavat sanat: "Mikä ihme nyt on taas ongelmana", "mikä ihme kaikkia vaivaa" ja "muuttaisin pois, jos se olis mahdollista". Että sellaista tällä kertaa. Ja edelleenkään, kukaan ei kertonut mikä se "ongelma" lopulta oli, sillä sain vastaukseksi ainoastaan sanan: "mikäköhän". Mutta kaikesta huolimatta haluan toivottaa hyvää viikonloppua kaikille. Toivottavasti tämä tästä iloksi muuttuu ja selviää tuo mystinen riidan aihe.

"Tervetuloa mun maailmaan" Apulanta-levykatsaus osa 1

Moi!
Ajattelin nyt kirjoittaa hiukan minulle kertyneistä Apulannan levyistä, sillä kyseisen bändin musiikki sattuu olemaan lähellä omaa sydäntäni. En sitten tiedä, kuinka montaa muuta asia kiinnostaa.

Helvetin hyvä kuva

Ensimmäinen levy vie vuoteen -95. Kysessä on "Attack of the A.L people", joka on Apulannan ensimmäinen pitkäsoitto. Singlejä bändiltä on ilmestynyt kyllä jo ennen vuotta 1995.                            Tyylillisesti levy poikkeaa muusta tuotannosta, eikä välttämättä hyvällä tavalla. En itse pidä kyseisestä levystä kahta kappaletta lukuun ottamatta. Kyseessä ovat kappaleet "Päivästä toiseen" ja "Ilona".
Levy kuullostaa liikaa pop-musiikilta, mikä ei tunnu oikein sopivan Apulannan tyyliin. Lisäksi tuntuu, että muussa Apulannan musiikissa oleva asenne on kadonnut tältä levyltä jonnekin. Tai ehkä sitä ei ole ikinä ollutkaan. On tällä levyllä tietysti ainakin yksi juttu joka sopii bändin tapoihin ja se on asioiden tekeminen poikkeavalla tavalla. Enkä nyt viittaa tällä erilaiseen musiikkityyliin. Levyllä on 13kappaletta, jotka on jaettu ikään kuin A ja B-puoliksi. Levystä on siis haluttu tehdä perinteisen vinyylisinglejulkaisun näköinen, mikä ei ole tavallista. Kohtaan, jossa a-puoli vaihtuu b-puoleksi, on jopa jätetty tauko. Tämä siis siksi, että välittyisi kuva vinyylilevyn kuuntelemisesta. Nykyisinhän levyä ei tarvitse enää käännellä, vaan kaikki musiikki löytyy yhdeltä puolelta. :D Täytyykö nykyisin selittää käsite "vinyylilevy"? Jos joku ei tiedä, katsokoon googlesta.

Kirjoittelen seuraavasta levystä, kun taas kiireelliseltä elämältäni ehdin. Tai siis kun saan laiskuuden kuolemaan. Hyvää alkanutta vuotta kaikille ja onnea ensi viikolle!