Vaikka viikonloppu on lyhyt, siinä ehtii tapahtua asioita. Aloitetaan hyvistä. Jouduin viettämään lauantaina reilun tunnin verran aikaa betonihelvetiksikin kutsutussa kaupungissa. Sää oli aika kurja, joten en jaksanut pyöriä ulkona. Päädyinkin koluamaan läpi kirpputoreja. Tarkoituksena ei ollut toki ostaa mitään, vaan ainoastaan tappaa aikaa, mutta kuinka ollakaan, jotain tarttui mukaan.
Sunnuntai ei sitten ollutkaan niin hauska päivä kuin lauantai. Lauantai-iltana iski taas joku ihmeen vatsakipu, joka jatkui koko yön. Oli helvetin mahtava yö -en nukkunut ollenkaan. Aamulla sitten lähdettiin päivystykseen, kun kipu tuntui oikealla puolella, eli siellä missä umpilisäke sijaitsee. Ja tämän kaupungin perinteisiin kuuluvaan tyyliin ilmoittautumaan pääsyä sai odottaa yli tunnin. Sen jälkeen aikaa kului vielä ainakin neljä tuntia, kunnes lääkäri määräsi kipulääkettä ja sanoi: "tervetuloa uudelleen". Aika ei ollut kyllä edes oma ennätykseni, mutta jos ilmoittautumista pitää odottaa yli tunti, niin herää kysymys: Mitä siellä tehdään silloin kun ei tehdä mitään? Kukaan ei tule ulos eikä mene sisään, näyttää siis siltä, että ei tapahdu mitään. Voitanee sanoa: "paska reissu, mut tulipahan tehtyä". Ei ollut edes ensimmäinen turha reissu tuohon samaiseen paikkaan. Tai kyllähän siellä pisteltiin erilaisilla neuloilla useampia kertoja tietysti. Kaksi eri tulehdusarvoa, verensokerit ja yksi kipupiikki. Ei voi kuin toivoa, että oli viimeinen kerta tänä vuonna. Siellä on tullut nimittäin rampattua tänä vuonna vähän turhan tiuhaan. Mutta ei tällä kertaa siitä sen enempää. Hyvää päivänjatkoa vaan kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti