Niin, tänään on tullut mietittyä omaa historiaa. Ei nyt kovin kiinnostavaa, mutta silti. Todella positiivisia muistoja, koulukiusaamista ja syrjintää ym. Toki on myös hyviä muistoja ja sellaisia, jotka eivät silloin olleet hauskoja, mutta joille voi nauraa jälkikäteen.
Jos aloittaisi vaikka ensimmäisestä koulupäivästä. Siellä ihan yksin sain tutustua uuteen kouluun. Onneksi sain myöhemmin kavereita kuitenkin. Ala-asteella minua ei kuitenkaan pahemmin kiusattu, (vähän kuitenkin) mutta en muuten vain viihtynyt siellä.
Yläasteella jouduin jostain syystä silmätikuksi. Olin kai liian erilainen, ja ilmeisesti sellainen jota on helppo kiusata, koska minulla ei todellakaan ollut uskallusta sanoa siihen mitään vastaan tai kertoa kenellekään. Lohduttavaa on se, että en ollut ainoa kenelle keksittiin "mukavia" liikanimiä ja naurettiin. Pahinta oli kulkea koulussa yksin tuon kiusaajaporukan ohi. Ei ehkä kuulosta pahalta tuollainen nimittely, mutta kun se jatkuu kauan, ei sitä vain jaksa ja kyllä siitä itsetunto kärsii. Tapani käsitellä tätä kiusaamisasiaa oli olla välittämättä siitä. Se ei vain aina onnistunut ja asia pyöri mielessä tuolloin usein. Nyt olen onneksi lukiossa ja kiusaajat eri koulussa tai missä lienevätkään. Ei kiinnosta pätkääkään.
Toki olen lukiossakin erottautunut porukasta, mutta se ei haittaa sillä en ole ainoa. "Syrjäytyminen" porukalla ei ole yhtään paha verrattuna yksin olemiseen. Lukiossa minua ei kuitenkaan kiusata, mikä on erinomainen asia.
Tähän loppukevennykseksi haluan kertoa vanhan, nolon mutta näin jälkikäteen ihan hauskan jutun. Olin ala-asteella ehkä toisella luokalla. Oli kouluaamu ja äiti oli lähtenyt viemään siskoani johonkin. Näin pihalla fasaanin ja halusin nähdä sen lähempää. (typerä idea) Mutta joo, menin ulos ja ulkona oli kylmä. En yhtään tajunnut että ovi meni lukkoon kun laitoin sen kiinni. Ja avaimet totta kai sisällä. Siellä minä olin yöpaidassa ulkona sitten. Ei auttanut kuin odottaa äitiä ja kyllä hävetti... Se oli sillä hetkellä jotenkin hirveä asia, mutta nyt lähinnä naurattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti