...Ja lauantaina oli vihdoin aika laittaa se hattu päähän. Lukio on nyt lusittu ja elämä edessä. Näin minulle monet sanoivat valmitujaispäivänä. Onhan se totta, mutta ei siellä lukiossa nyt niin kamalaa ollut, että ryntäisin sieltä pelkkää riemua kiljuen ulos.
On outoa, miten tajusin vasta äskettäin, että koulu todella loppui. Vaikka virallista koulua ei olekaan ollut enää pitkiin aikoihin, tuntuu silti omituiselta. Aina on ollut selkeä suunta siitä, mihin menee. Alakoulusta yläkouluun ja sieltä lukioon, mutta nyt suunta ei ole enää yhtä selkeä. Toivottavasti uusi suunta nyt kuitenkin löytyy tässä kesän aikana.
Olen kuitenkin iloinen valmistumisen johdosta, mutta on myös ristiriitaisia tunteita, kuten varmasti monella muullakin. Tosin, ei ole kyllä ensimmäinen kerta elämässä eikä varmastikaan viimeinen.
Minulla piti olla enemmänkin asiaa tänne, mutta jotenkin tuntuu hankalalta kirjoittaa mitään. Eikä tämä hankaluus johdu liian rankasta juhlimisesta, lauantain univelat on jo maksettu. Ajatuksia on vain joskus vaikea muotoilla sanoiksi.
Haluan kuitenkin vielä kerran onnitella kaikkia valmistuneita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti